Eikä tuosta ajasta ole ollenkaan kauan. Enkä voi sanoa, että olisimme tuosta vastakkainasettelusta  vieläkään vapaita.

Syksyn työmarkkinakierros on ollut yksi seuratuimpia uutisointeja isoine raamisopimuksineen ja toisaalta voimakasta puhetta siitä, mitä oikeuksia meillä työntekijöinä on. Yksi niistä on oikeus koulutukseen, itsensä kehittämiseen, josta tätä kirjoittaessani ainakin edelleen kiistellään.

Luen parhaillaan työn alla olevaa raporttia nuorisotyöntekijöiden tarpeesta kouluttautua ja oppia käyttämään työssään sosiaalista mediaa. Hyvin monen vastauksissa tulee esille, kuinka aikaa uuden oppimiseen ei ole. Jos esimies ymmärtää uuden opettelun yhdessä olevan tärkeää vaikka tavoiteltua määrällistä tulosta ei tuolta ajalta heti syntyisikään, hänellä on joukko motivoituneita työntekijöitä. Miten tämä asia on meille suomalaisille niin kovin vaikea ymmärtää, vieläkin?

Motivoitunut työntekijä on hyvä työntekijä. Motivaatiota lisää, että saa käyttää aikaa uuden oppimiseen ja voimaannuttavaa on ymmärtää kokonaisuuksia. Motivaation ei ole todettu merkittävästi lisääntyvän keinotekoisilla työhyvinvointipäivillä tai ostetuilla viihdepaketeilla. Yritysjohdon suurten optioidenkaan ei ole todettu lisäävän motivaatiota. Mitä pidemmälle ihmiset ovat kouluttautuneita, sitä enemmän itsenäinen työtehtävä, hyvä tiimi ja mahdollisuudet uuden oppimiseen korostuvat. Tutkiva työote ja tietoa tuottava työ ovat tämän ajan koulutettujen toiveita.

Miksi se vastakkainasettelun aika ei ole täysin ohi, vaan jatkuvasti se nousee jostakin ja on omiaan kylvämään epäluuloa ja epäluottamusta?  Itselleni ainakin historian tuntemus on tärkeä osa identiteettiä ja elämää, mutta historiaan ei pidä jäädä makaamaan.

Kauteni Nuoli ry:n puheenjohtajana päättyy parin kuukauden kuluttua. On aika jatkaa matkaa ja katsoa, millainen kevät on tulossa. Aion kuitenkin toimia aktiivisesti edelleen – monissa eri tehtävissä. Hyvää ja arvokasta ammattiliiton rakentamista ja valmiuksia kohdata asioita yhdessä eikä vastakkain asetellen.

Kaupunki kutsuu syksyllä kaikki tutut ja uudet tulijat tulvillaan olevaan kulttuuritarjontaan. Tähän syksyyn erityisesti liittyy tietenkin upouusi musiikkitalo. Onko mitään hienompaa kuin kuulla pääministerimme vakuuttamana, kuinka tärkeää ja pysyvää arvoa maailmassa edustavat taide ja kulttuuri. Siitä olen täsmälleen samaa mieltä.

Oma ammattijärjestömme viettää tässä kuussa 10-vuotisjuhlatyöseminaaria. Seminaarin pääteemaksi valitsimme vapaa-ajan merkityksen ihmisen elämässä tänä aikana. Akavan Erityisalojen jäsenille ennestään tuttu Roope Mokka tulee virkistämään meitä viestillään. Samassa yhteydessä julkaistaan myös ajankohtaista tietoa tutkimushankkeesta, jolla selvitetään missä kaikkialla liikunnan ammattilaisia tarvitaan tänä päivänä.  Jäsenistö on tervetullut seminaariin, josta tarkemmat tiedot etusivullamme.

Syksyn väreistä kaikki eivät ole yhtä kirkkaita. Tämän kirjoittamista ennen tilasin juuri haudalle kukkavihkon. Urhea tätini on poissa elettyään Suomen itsenäisyyden alkamisesta tähän syksyyn, 94 vuotta. Täyden mittainen elämä runsaine muistoineen.

Suomen tilannekaan ei vaikuta tällä hetkellä kovin hempeältä. Voisi sanoa, että syksyn ensimmäiset kylmät aamut ovat alkaneet. Tämän päivän uutinen on vuorotteluvapaakorvausten leikkaukset, varmaa on myös palkankorotusten häviäminen inflaatiolle. Nyt jos koskaan tarvitaan ammattiliittoa eli joukolla mukaan toimintaan. Tulevassa syyskokouksessa aukeaa useita hallituspaikkoja ja kaikkien panos on tärkeä. Yhdessä olemme aivan varmasti enemmän ja kokemukseni mukaan toiminnassa tapaa osaavia, asiantuntevia ja mukavia ihmisiä. Tulkaa jakamaan kokemukseni.

 Nuoriso- ja liikunta-alalla on myös ollut railakas kevätkausi, jonka kuluessa monet asiat ovat muuttuneet. Opetus- ja kulttuuriministeriönnuorisoyksikössä aloitti 1.4.2011uutena johtajana, monille tosin jo hyvinkin tuttu yhteistyökumppani Georg Henrik Wrede. Tervetuloa kehittämään toimialaa korkealta katsellen ja kanssa käyden.

Mutta, mutta tätä kirjoitettaessa, 18.5.2011, Suomi ei ole saanut vielä hallitusta, vaikka Leijonat on jo ehtineet voittaa, karjua ja muutenkin olla riemukkaita. Hallituksesta minä olen huolissani, en aikuisista leijonista.

Nuoriso- ja liikunta-alalla on entistä suurempi rooli tulevaisuuden leijonien ja niiden pentujen kasvatuksessa, runsaasti tekemättömiä ja keskeneräisiä asioita, mutta hallitusohjelman olennaisien kehittämisasioiden tulevaisuus uhkaa jäädä kasvavaan ruohikkoon. Kesä harvoin on kansalaistoiminnan kannalta parasta aikaa muulle kuin festivaaleille ja kyläjuhlille. Molempia kannatan ja toivottavasti mahdollisimman monet meistä niihin myös osallistuvat. Festareilla vain yleensä kuullaan talvella luotuja teoksia ja katsellaan pimeän aikana harjoiteltuja teatteriesityksiä tai keinovalossa tehtyä taidetta. Runsaasti kesäntapahtumia muuten löydätte täältä! Festareilla on lupa katsoa menneeseen, nauttia ja ikään kuin antautua aalloille, mutta syksyllä tehdään uutta tulevaisuutta.

Syksyllä kaikki on – miten on? Edessämme on nuorisoalaa ajatellen ehkä merkittävin suunnan muutos – ikinä. Liittoudummeko tiiviimmin osaksi kasvatusjärjestelmää, mietimme missä ne ilmaveivaajat parhaiten kehittyvät mittoihinsa vai käymmekö hurjaan taistoon päihdemarkkinoilla ja lopulta paikkaamme laastareilla ja tukisiteillä könnähtäneitä sankareita sosiaalitoimen vanavedessä? Liikuntapuolella meillä on edelleen kesken amk-tason tutkintonimikkeen uusiminen ja molempien alojen osalta tietenkin vuotuiseksi muuttuneet paikallistason palkkaneuvottelut varsinkin kunta-alalla.

Nuoriso- ja Liikunta-alan asiantuntijat on aktiivisessa roolissa työstämässä alalle eettistä ohjeistusta. Kesän aikana työryhmä kokoontuu kaksi kertaa ja parhaillaan teemme taustatyötä toimitetun ja kommentoitavan blogin luomiseksi verkkoon, että te hyvät jäsenet ja kaikki muutkin lukijat voitte ottaa osaa kehittämistyöhön. Se on mielenkiintoista, kivaa, rakentavaa – ja siitä ei tule kuin iloiselle ja toiveikkaalle mielelle.

Hyvää kesää koko jäsenistölle ja tavataan syksyllä 10-vuotistyöjuhlaseminaarissa 21.9 Helsingissä.

 Kirjoittaessani näitä pohdintoja on Tunisiassa menossa parhaillaan yhteiskunnallinen uudistus, jonka alullepanijoina tai ainakin hyvin aktiivisessa roolissa olivat nuoret. Nuorten tyytymättömyys mm. rajoitettuihin tai suorastaan olemattomiin vaikutusmahdollisuuksiin poliittisessa päätöksenteossa aiheuttaa liikehdintää myös Tunisian naapurimaissa. Presidentti Sarkozy joutui torjumaan turvapaikkaa pyytäneen kollegansa tulon Ranskaan, jossa asuu noin 1 milj. tunisialaistaustaista kansalaista. Mellakoiden mahdollinen siirtyminen Euroopan keskiöön oli kenties yhden päätöksen päässä.

Nuorisotyön merkitys yhteiskunnan rauhanomaiselle kehittämiselle on eittämätön. Vuosina 2007-2008 Kööpenhaminan levottomuuksia seurattiin Suomessa kriittisesti ja verraten Helsingin tilanteeseen. Nuorten liikehdintä Tanskassa kokosi erilaisten yhteiskunnallisten aktivistien joukkoja yhteen. Nuorten toiminta sai kuin saikin tukea erilaisilta kansalaisjärjestöiltä ja samalla kaupungin hallinto sai kritiikkiä byrokraattisesta ja virkamieskeskeisestä toiminnasta. 

Nuoret haastavat vuoropuheluun. Jos viestiä ei kuulla, on kokoontumaan tottuneilla nuorilla tehokas sisäinen viestintäjärjestelmä. Nuorisomellakoiden tunnusomaisin piirre on useimmiten alttius salamavauhtiin, mitä leviämiseen tulee. 

Nuorisotyön ja toiminnan arvokkain osaaminen on toiminta ryhmän kanssa. Ryhmä repii, riistää, raapii, kyseenalaistaa ja asettaa naurunalaiseksi. Mutta ryhmä on parhaimmillaan myös positiivinen voima, uskomattomalla kekseliäisyydellä ja luovuudella varustettu.

Uuden vuoden aluksi listasin mielessäni nuorisotyöllisiä menetelmiä, jotka ovat kantaneet yli 100 vuotta. Näitä ovat kerhot, leirit, retket, tapahtumat ja yleensä suurempia joukkoja kokoavat tilaisuudet, joissa nuoret ovat yhdessä, tapaavat toisiaan. Nämä traditionaaliset menetelmät ovat säilyneet juuri ryhmään perustuvan lähestymistapansa vuoksi. Menetelmiä tiedämme myös ansiokkaasti kehitetyn toimintaympäristöjen muutosten myötä.  Näiden menetelmien käytön osaaminen, soveltaminen ja merkityksen ymmärtäminen on nuorisotyön perustehtävää.

Eduskuntavaalien alla, hallitusohjelmaa laadittaessa ja Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa pohjustettaessa on hyvä hetki pohtia. Oma näkemykseni on, että nuorisotyö on kunnallinen peruspalvelu. Seuraavassa eri hallinnonaloja koskevassa ohjelmassa tulisi vihdoin päästä rakentamaan tavoitteet ja suunta niille toimenpiteille, jotka tarvitaan tämän peruspalvelun lisäksi.

Mitä peruspalvelu pitää sisällään: nuorisotyöllistä osaamista on osata lukea nuorta, vahvistaa nuoren omaa identiteettiä ja voimaantumista mahdollistamalla hänelle oppimispaikkoja ja haasteita osana jotakin ryhmää, ryhmän jäsenenä. Kaikki pelaa – on tuttu slogan Iceaheartsintoiminnasta. Toteuttaakseen tätä sisältöä nuoret tarvitsevat erilaisia kokoontumispaikkoja, joista nuorisotalo on vain yksi muoto. 

Nuorisotyölle heitetään taantumankin seurauksena kiihtyvällä tahdilla vaateita kohtaamisesta ja ’kohdatut nuoret’ on nostettu jopa tunnuslukumittariksi.  Yhdeksi nuorisotyön tehtäväksi on määriteltyhuoltosuhteen heikkenemisen nimissä jokaisen nuoren tavoittaminen ja koulutus- tai työelämään niittaaminen. Kuka nostaisi tässä tilanteessa rohkeasti esiin nuoren valtauttamisen, voimaannuttamisen jaitsemääräämisoikeuden ja edellyttäisi, että yhteiskunta tukee tätä tarjoamalla nuorille erilaisia tiloja? Luulisin, että näillä teoilla yhteiskunta voittaisi kaikkein eniten. Aktiiviset, toimintaa osaavat ja rakentavasti kanavoivat kansalaiset ovat tulevaisuuden tae.

25.1.2011

 Hallitus pystytti kaksi työryhmää, joista toinen miettii liikunta-alan tutkintonimikeasiaa ja toinen KVTESin eli kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen tänä vuonna käynnistyvien uudistamisneuvottelujen valmistelua (hui noita byrokraattisia termejä).

Opiskelijat vaativat sivustolle välilehden opiskelijatoiminnalle ja sen hallitus lupasi. Tulkoon sitten vaikka jonkun muun välilehden kustannuksella. Uusia ideoita verkon hyödyntämisestä viestinnässä oli runsaasti ja heti maanantaina viikonvaihteen jälkeen Eeva, opiskelijoiden edusnaisena kävi kutsumassa Nuoli ry:n faniyhteisön Facebookiin. Pidän siitä, että toimitaan ripeästi.

Vakavammin keskustelimme myös yhteiskunnan tilanteesta ja työttömien ja lomautettujen vyörystä, joka tuntuu niin hallituksen jäsenten henkilökohtaisessa tilanteessa kuin monen muun elämässä, valitettavasti. Tästä huolestuneena haluaisin myös jäsenten viestivän hallitukselle, miltä alkaa näyttää uusien liitoskuntien arki? Miten nuoriso- ja liikuntatoimi on toteutumassa ja millaisin resurssein ja työnjaoin? Kertokaa.

Rooleja olen itse miettinyt aina aika ajoin. Vaikka emme ns. vetäisi jotain roolia, niin meillä vain on useita hattuja, joita vaihtelemme päähän tilanteen mukaan. Omille jäsenilleni haluaisin Nuoli ry:n hatun päähän ja silloin paljon viestintävalmiutta ja yhteistyöhalukkuutta hatun alle. Myös aito, olokoon vaikka sitten pohojaalaanen ylypeys käskisi vetämään hiukan kotiinpäin. Kylällä voi vähän vaikka kehaista, priimaa pukkaa. Kotipesällä keskustelemme mielellään asiat halki, mutta silloinkin ehdottomasti vilpittömin mielin ja hyvässä hengessä. Aina voi parantaa, jokainen, mutta parannus alkaa itsestä.

19.1.2009