Teneriffan lentokone oli täynnä. Olin perheeni kanssa matkalla talviloman viettoon, tällä kertaa olivat myös poikani isovanhemmat mukana. Omatoimimatka oli varattu hyvissä ajoin jo edellisenä kesänä. Myös muita oli samalla konseptilla liikkeellä. Käytävän toisen puolen perheellä olivat molemmat isovanhemmat mukana. Muutaman kuukauden ikäinen lapsi protestoi äänekkäästi, kun häntä pidettiin ohjeiden mukaan sylissä selällään nousun aikana, eikä olkavartta vasten. Ilmanpaineen sijaan arvelin protestoinnin syyksi vatsavaivoja. Siihen helpottaisi pitäminen olkapäällä.
Nousun jälkeen lapsen olo helpottui ja poika rauhoittui. Huomasimme tuijottelevamme toisiamme uteliaina käytävän ylitse. Hän, alle vuoden ikäinen poikavauva ja minä, keski-ikäinen, ensimmäisiä harmaita hiuksistaan bongaava mies.
* * *
Perhevapaita koskevan lainsäädännön uudistus on ollut yksi pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman teemoista. Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että äitiys-, isyys-, vanhempainvapaita, hoitovapaita ja kodinhoidon tukea koskevat uudistukset ovat jäämässä lähinnä kosmeettisiksi tai siirtyvät seuraavalle eduskunnalle.
Suurin syy on hyvinkin perinteinen: kun yksi vetää köyttä yhteen suuntaan ja toinen toiseen, suurta liikettä ei saada aikaiseksi. Tahtotilaa uudistuksen edistämiseksi löytyy, mutta uudistus ei saisi maksaa. Poliittisessa ristivedossa saadaan toisinaan tuskastuttavan hitaasti tuloksia aikaiseksi, vaikka kaikki puolueet tunnustavat perhevapaita koskevan lainsäädännön uudistustarpeen.
Yksimielisyyteen ei päästä kaikille osapuolille sopivasta mallista. - Kuitenkin, perhevapaauudistus toteutuessaan parhaimmillaan tarkoittaisi sitä, että työnantajat uusia työntekijöitä rekrytoidessaan eivät enää miettisi, onko olemassa vaara, että työhaastatteluun tullut, asiantuntijatehtävää hakeva ja juuri koulutusputkesta valmistunut nuori nainen olisi jäämässä pian äitiyslomalle.
- Sen sijaan haastattelija voisi miettiä, onko olemassa vaara, että myös haastatteluun tullut nuori mieshenkilö jäisi pian perhevapaille.
* * *
Yhtenä perussyynä naisten miehiä pienempään ansiotasoon on pidetty paitsi hakeutumista yhteiskunnalle suoraa taloudellista hyötyä tuottamattomille, inhimillistä pääomaa, kuten terveyttä, hyvinvointia ja tasapainoista kasvua edistäville aloille, myös perhevapaiden vaikutusta urakehitykseen.
Mikäli perhevapaat jakautuisivat kuitenkin suunnilleen tasan sekä miesten että naisten välillä ja olisivat tiettyyn pisteeseen saakka kiintiöityjä myös pakollisiksi, olisivat puntit työhönottotilanteessa suunnilleen tasan. Tämä tarkoittaisi sitä, että naisilla olisi samanarvoiset mahdollisuudet hakeutua paremman ansiotason asiantuntija-, johto- ja esimiestehtäviin kuin miehilläkin.
Pidemmällä aikavälillä, kun rekrytoinnissa sukupuolella ei olisi enää piilevää merkitystä, tämä tarkoittaisi todennäköisesti toimialan sisäisten ansiotasoerojen tasoittumista miesten ja naisten välillä.
* * *
Perhevapaiden uudistuksessa on kuitenkin myös toinen ulottuvuus. On olemassa isiä, jotka mielellään viettäisivät enemmän aikaa lapsensa kanssa. Varhaiset vuodet ovat tärkeitä tutustumiseen, sekä luottamuksen, turvan ja kiintymyksen rakentamiselle perheen uuteen tulokkaaseen. Myöhemmässä vaiheessa luottamuksellisen suhteen rakentaminen on jo hankalampaa. – Perheen sisäisestä dynamiikasta kertoo paljon se, kenelle lapsi ensimmäisenä menee kertomaan murheistaan vaiko kenties molemmille.
Usein mies on kuitenkin perheenjäsenistä se parempituloisempi, jonka on palattava melko pian työelämään isyysvapaiden jälkeen. Tästä johtuen pääpaino lapsen hoidosta sen varhaisina vuosina jää väistämättä äidille. Ei toki aina, mutta usein.
Tasa-arvoisemmat työmarkkinat antaisivat myös tässä suhteessa pelivaraa perheen sisällä.
* * *
Oma poikani oli vajaa 12-vuotta sitten hätäsektiolla maailmaan autettu, hädin tuskin kaksikiloinen keskonen. - Sellainen kämmenellä leikuteltava.
Lasten teho-osastolla happisaturaatiolaitteen valo kuulsi jalkapöydän lävitse.
Pienihän se oli. - Mutta oma.