Tuntuu, että melkein aina työpaikkoja etsiessä vaatimuksina tulee vastaan monia ominaisuuksia, joita ei pelkästään yhden tutkinnon suorittamalla voi millään hallita. Täytyy toimia moniammatillisessa ryhmässä osana porukkaa ja samaan aikaan olla omatoiminen, itsevarma, aloitekykyinen mutta kumminkin porukkaan sopeutuva ja kykenevä toteuttamaan yhdessä tehtyjä suunnitelmia. Täytyy tasapainoitella tiimityön ja itseohjautuvuuden välillä samalla pyrkien olemaan mahdollisimman innovatiivinen. Unohtamatta ettei turhaan ajatustyöhön tai kahvilla istuskeluun ole varaa, kun toimintaa täytyy tehostaa. Palkkaa ei kumminkaan pidä pyytää liioitellusti minkään asiantuntijastatuksen perusteella, sillä nämä ovat ihan normaaleja työntekijältä vaadittavia ominaisuuksia.
Tämän lukuvuoden aikana on puhuttu paljon opiskelijoiden jaksamisesta enkä kyllä ihmettele yhtään minkä takia. Sen enempää tässä blogissa paneutumatta niihin syihin mitkä siihen ovat johtaneet voisi käydä vähän läpi miten itse pyrin vastaamaan noihin tulevan työelämän vaatimuksiin pysyen kumminkin samalla jotenkuten järjissäni joutumatta sairaslomalle kesken opintojen tai niiden päättymisen jälkeen.
Yhteisöpedagogin tutkinto on siinä mielessä hankala, että se on niin huonosti tunnettu. Koulutus antaa valmiudet hyvin laajalti monenlaisiin tehtäviin mutta työllistyminen on paljon kiinni siitä, kuinka osaat oman osaamisesi myydä. Harjoittelupaikkoja on suhteellisen helppo saada mutta haettaessa kesätöitä tai palkallista harjoittelua, tulee monesti aiempi kokemus esiin tärkeämpänä kuin nykyisen koulutuksen antamat valmiudet.
Kuinkas sitä aiempaa kokemusta sitten hankitaan?
Niin sehän se on monesti ongelma, kun opiskellaan ammattiin, josta ei luultavasti ole mitään aiempaa kokemusta. Tähän olen itse pyrkinyt hakemaan apua valikoimalla harjoittelut mahdollisimman laajalta. Tietysti suunnitelmat siitä mihin haluaisi opintojen jälkeen työllistyä tarkentuvat opintojen edetessä mutta opiskeluaikaa kannattaa hyödyntää myös tutustumalla asioihin, jotka eivät ennen ehkä niin kiinnostaneet.
Uusissa ympäristöissä työskentely uusien asiakasryhmien kanssa saattaa avata ihan uusia kiinnostuksen kohteita tai ainakin antaa laajempaa näkökulmaa johonkin muuhun mitä kohti opinnoilla tähtää. Opiskeluaikana voi helposti tutustua uusiin työkuvioihin muutaman viikon mittaisessa työharjoittelussa ja jos ei se itselle toimi ei siihen tarvitse sen enempää syventyä harjoittelun jälkeen.
Myös opinnollistaminen on hyvä tapa saada käytännön kokemusta opintojaksoista. Itse olen opinnollistanut opintoja kansainvälisessä vaihdossa ja aktiivitoiminnalla. Tällä hetkellä vietän viimeistä viikkoa työharjoittelussa Tansaniassa ja menneet neljä kuukautta ovat olleet todella hyödyllisiä tutkinnon suorittamisessa. Vieraassa kulttuurissa joutuu koko ajan hieman haastamaan omaa ajatteluaan itselle tutun ulkopuolelle ja toimimaan monesti oman mukavuusalueen ulkopuolella. Nämähän ovat juuri niitä asioita, joita työelämässä koko ajan enemmän vaaditaan.
Oman osaamisen sanoittaminen
Monissa tutkinnoissa, kun pyritään antamaan mahdollisimman laajat valmiudet alalle, korostuu työnhakijan kyky myydä itsensä työhön. Välillä onkin hyvä pysähtyä miettimään mitä kaikkea vaikka mennyt lukuvuosi on sisältänyt ja kasata niistä palasista omassa päässään ansioluetteloa, jonka osaa esitellä, kun haastattelussa kysytään vahvuuksia ja kokemusta.
Kannattaa myös muistaa, että oma ”osaamissalkku” koostuu paljon muustakin kuin vain tutkintotodistukseen tulevista numeroista. Omaa osaamista kerrytetään harrastuksissa, vapaa-ajalla, kesätöissä, harjoitteluissa, ja vaikka vapaaehtoishommissa. Nyt kesän alkaessa kannattaa välillä heittää ne kirjat nurkkaan ja tuuletella päätä niin näkee itsekkin selvemmin mitä kaikkea tässä on jo tullut saavutettua!
Hyvää kesää kaikille ja onnea valmistuville!