Nuoli bloggaa: Opiskelijasta ammattilaiseksi

1.5.18
Liisa Muhonen
#
Onko ammattipätevyys vain yhden tutkinnon varassa? Voisiko osaaminen kertyä kaikesta opitusta? Ovatko kaikki samalla viivalla työnhaussa? Miten paljon opiskeluaikana tai aiemmin työelämässä luodut verkostot vaikuttavat työnhaussa?

Onko se oikeasti niin, että olen valmis tämän alan ammattilaisten joukkoon nyt kun valmistuin joulukuussa 2017 yhteisöpedagogiksi? Tätä ajatusta kannan mukanani nyt ainakin hetken. Työyhteisö otti minut kyllä hyvin vastaan ja työpaikka on itselleni tuttu, sillä tein keikkatöitä sekä yhden harjoitteluistani nykyiselle työnantajalle opiskeluaikana. Oma polkuni alan töihin eroaa normaalista työpolusta sen verran, että jatkan edelleen samalla työnantajalla, jossa jo aikaisempaa työuraa itselläni on takana 6 vuotta.

Aikaisempi työurani lähihoitajan monipuolisella kentällä helpottaa huomattavasti sopeutumistani nuorisoalan työhön, enkä voi väittää, että osaamiseni nuorisoalalle kumpuaisi ainoastaan yhteisöpedagogin tutkinnosta. Tämä laittaa pohtimaan kanssavalmistuneiden tilaa ja jokaisen aikaisempaa osaamista alalle. Onko todellisuudessa ammattipätevyys vain yhden tutkinnon varassa vai voisiko osaaminen kertyä kaikesta opitusta yhteneväisesti? Ovatko kaikki meistä samalla viivalla työnhaussa? Miten paljon todellisuudessa vaikuttaa opiskeluaikana tai aiemmin työelämässä luodut verkostot työnhaussa? Oma näkemykseni on, että äärettömän paljon. Jos olet opiskelujesi aikana keskittynyt vain opintoihin ja tehnyt ne harjoittelut, joita tutkinto vaatii, oletko oikeasti valmistumisen kynnyksellä tipahtanut työllistyvien kelkasta? 

”Jos olet ahkera ja hyvä tyyppi, jäät mieleen ja sinua varmasti kysytään töihin”- Onko aika ajanut jo tämän ohi? Vai onko sillä sittenkin suurin merkitys työllistymisen kynnyksellä? Miten oikeasti ammattipätevyys vaikuttaa tänä päivänä työllistymiseen? Onko hyvä tyyppi se, joka sopeutuu parhaiten tuttuun ja turvalliseen? Isoja pohdintoja. Työelämää hetken tällä alalla tarkastelleena, totean, että työelämästä puuttuu paljon osaamisen hyödyntämiseen ja yhteisöllisyyteen pohjautuvaa tahtoa ihan ruohonjuuritasolta johtoon asti.  Itsekin olen jo tähän sortunut työssäni. Olen ahkera ja sopeutuva tyyppi. 

Opiskeluaikana toimin aktiivisena Nuolen opiskelijatoiminnassa ja päätin hakea valmistumisen kynnyksellä Nuolen hallitukseen seuraavalle kahden vuoden kaudelle. Nyt olen osa Nuolen hallitusta ja opiskelijavastaavan tehtävissä näen jokseenkin sen, mistä itse irtaannuin hyvinkin nopeasti. Opiskelijastatuksen ja yhteisöllisyyden kantavan voiman. Tarkoitan tällä avauksellani yhteistä tahtoa tehdä asioita unohtamalla itsekkäät tavoitteet. Olin alkuvuodesta opiskelijavastaavan roolissa opiskelijajärjestöjen kierroksella ja siellä pääsin ihailemaan tätä kantavaa voimaa. Mihin ihmeeseen se yhteisöllisyys katoaa valmistumisen kynnyksellä? Enkä nyt tarkoita suinkaan, etteikö mitään yhteisöllistä ole työelämässä, vaan oikeasti ihmettelen esimerkiksi osaamisen, vahinkojen ja uusien asioiden hyväksymistä työelämässä. Riskit ja epäonnistumiset, rohkeus kokea ja menestyä, ottaa yhdessä kiinni asioista ja haluta muutosta tai pysyä entisessä. Kaikki nämä osa-alueet liittyvät yhteisen hyvän luomiseen ja yhteisöllisyyteen. Uskallanko sanoa, että tässä kohtaa ollaan kasvettu opiskelijasta ammattilaiseksi? Jokainen pyrkii suoriutumaan omista tehtävistään ja purskuttamaan eteenpäin omalla urallaan itsekkäästi? Emmekö me työelämässä uskalla heiluttaa tuttua ja turvallista yhdessä? 

En haluaisi ajatella näin, enkä oikeastaan usko edes, että asia on valtakunnallisesti näin karkeasti arkipäivää, mutta ajattelun arvoinen tämä avaukseni on, koska uskallan sen näin ääneen sanoa. Nuolen opiskelijavastaavana aion säilyttää lapsenkengät ja olla avoin yhteisöllisyydelle, vaikka se vähän ahdistaisikin. Haluan työelämäjäsenet ja opiskelijajäsenet törmäyskurssille, jossa tittelit unohtuvat ja laiva onkin lastattu osaamisella sekä yhteisöllisyydellä. Ammattiliitto on mielestäni loistava väylä tälle yhteisöllisyydelle ja turvallisille törmäyksille, jossa kaikki tavoittelevat yhteistä hyvää. 

Parempaa työelämää meille kaikille! 

Liisa Muhonen
hallituksen jäsen, opiskelijavastaava