Osallistuin menneellä viikolla perinteikkääseen Lappeenranta-seminaariin Akavan Erityisalojen kunnan neuvottelukunnan jäsenten kanssa. Seminaari kokosi tällä kertaa noin 700 kunta-alan näkijää, tekijää ja osaajaa kahdeksi päiväksi kuulemaan ja oppimaan digisaatiosta (=digitalisaatio).

​Tämä talvi ja kevät on mennyt mielestäni yhdessä hurauksessa. Tuntuu kuin olisimme pitäneet viime viikolla Nuolen hallituksen vuoden ensimmäisen kokouksen. Reilu viikko sitten pidetty kokous oli jo kevätkaudelle kuudes ja vielä yksi on edessä ennen kesätaukoa.

Harva on välttynyt viime aikoina uutisista liittyen yhteiskuntasopimukseen. Tänään oli erityisen jännittävä päivä, kun SAK ratkaisi kantansa. Hetkeksi ehdimme huokaista, kunnes EK ilmoitti ettei mukana olevien ammattiliittojen määrä riitä. Jännityspeli jatkuu.

​Hyvällä porukalla työskentely työviikon päätteeksi on aina antoisaa. Niin tälläkin kertaa. Asiapitoisen pohdiskelun rinnalla on myös mahtavaa huomata se kuinka moninainen joukko iloisia ja huumorintajuisia ihmisiä hallituksen ja opiskelijatoimikunnan riveissä toimii.

​Kevään, kesän ja nyt syksyn aikana on eteen tullut monenlaisia työelämään liittyviä muutoksia. Minusta muutama niistä on ollut hyviä, mutta osaa en ymmärrä lainkaan.

​Otsikon kysymys on käynyt mielessäni aina välillä. Joitakin viikkoja sitten tuo kysymys esitettiin minulle henkilökohtaisesti. Vastaavanlaiseen kysymykseen, miksi liittyä juuri Nuoleen, olen vastannut useita kertoja.

Akava sekä Akavan Erityisalat ovat viime päivinä kertoneet siitä kuinka niiden jäsenmäärä on vuoden 2014 aikana kasvanut. Olen iloinen, että voin kertoa Nuolen jäsenmäärän myös kasvaneen viime vuonna.

​Näin vuoden lopussa on hyvä ottaa hetki aikaa ja katsoa taaksepäin, arvioiden ja pohtien. Vuosi 2014 oli minulle ensimmäinen vuosi Nuolen puheenjohtajana. Olen tosin ollut Nuolen hallituksessa jo useamman vuoden ja varapuheenjohtajana 2012-2013 kauden, joten kaikki ei kuitenkaan tullut eteen uusina asioina.