Nuoli bloggaa: Ilman unelmia ja visioita ei ole tavoitteitakaan

13.12.18
Petteri Piirainen
#
Ilman unelmia ja visioita ei ole tavoitteitakaan, kirjoittaa Nuolen toiminnanjohtaja Petteri Piirainen. Blogissaan hän pohtii ammatillisen järjestäytymisen edelleenkin relevanttia merkitystä, työnantajien ja työntekijöiden intressien välistä eroa, sekä Nuolen kasvua ja kehittymistä kohti liikunnan ja nuorisotyön korkeakoulutettujen ammatillista yhteisöä.

Oli syysloman ensimmäinen ilta ja olin poikani ja hänen 2-vuotiaan, täynnä innokkuutta ja tarmoa olevan lyhytkarvaisen collien kanssa, jossakin Lieksan perukoilla. Piilottelimme koiralta juuri pihapiirin ainoan ulkovalon valokeilan ulkopuolella puiden varjoissa. Collie ravasi innokkaasti pihan poikki ja takaisin, etsien häneltä piiloutuvia.

On jännä huomata, miten nopeasti sitä urbanisoituu. Taajamassa asuessa ja katuvalojen paistaessa läpi yön helposti unohtaa, miten pimeää iltaisin ja öisin loppusyksystä ja talvella oikeasti on. Tällä kertaa oli kuitenkin täysin kirkas ja pilvetön taivas, kaukaisetkin tähdet erottuivat loistavina ja kirkkaina. Niiden välisen syvyysulottuvuuden ja näennäisen kaareutuvuuden horisontista toiseen pystyi hahmottamaan harvinaisen hyvin.  - Ihmettelin, oliko niitä tullut jostakin lisää? Vau!

Bongasimme poikani kanssa mielestämme ainakin kolme tähdenlentoa. Tai sitten ne olivat korkealla lentäviä sateliitteja, joihin auringon valo heijastui, mistäs sen lopulta tarkkaan tietää? Ja toivoahan aina saa. Ilman unelmia ja visioita ei ole tavoitteitakaan. Ja ilman tunnetta tavoitteet ei saa elämää.

Nuolen vuotuinen opiskelijaristeily oli onnistunut erittäin hyvin reilu viikko takaperin. Risteily on liittomme opiskelija-aktiivien, joista voi hyvällä syyllä olla ylpeä, voimainponnistus, joka kerää vuosittain yhteen noin 100 liikunta- ja nuorisoalan korkeakouluopiskelijaa ympäri Suomea.

Eräs opiskelija kysyi ennen risteilyä, risteilyllä toteutettavaa tietovisaa varten, tiesinkö, milloin Nuoli on perustettu. Hymyilytti. Tiesinhän minä.

Nimeni taitaa olla järjestön perustamiskirjassa ensimmäisenä.

*    *    *

Opinnäytteeksi aikomastani nuorisotyön ja liikunnan kehittämishankkeesta on kasvanut noin 1500 jäsenen edunvalvontajärjestö. Vaikka hankkeestani en lopulta tehnyt opinnäytettä, voi ja elää projekti edelleen hyvin. Liittomme perusrakenteet ovat kunnossa, kuten myös puheenjohtajamme Mika Pietilä 2.12. julkaisemassaan blogissa viittasi. Liitomme jäsenkunnalla on terve ikärakenne, sillä peräti noin 95 % jäsenkunnastamme on alle 45-vuotiaita, työelämään siirtyneitä tai siirtymässä olevia nuoria aikuisia.

Ammattikuntamme edunvalvonnan kannalta tämä tietää hyvää. Terve jäsenrakenne ja hyvä järjestäytymisaste mahdollistaa laadukkaamman edunvalvonnan.  

On olemassa hyvä sanonta, jonka mukaan kissan häntää ei nosta kukaan muu kuin kissa itse. Ammattiliitto on meidän, nuorisotyön ja liikunnan asiantuntijoiden työkalu, jonka avulla valvomme ammatillisia, taloudellisia, ja sosiaalisia etujamme työelämässä. Ammattikunnan työkalu, jota käytämme työelämän jatkuvasti elävässä ja muotoaan muuttavassa kehittämishankkeessa.

Toisenlaisiakin puheenvuoroja on esitetty, joissa liittojen toiminta on leimattu aikansaeläneeksi. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Järjestäytyminen omaan ammatilliseen yhteisöön on edelleen relevanttia, sillä perusjännite työantajien ja työntekijöiden, viime kädessä henkilökohtaisten, hyvään elämään vaikuttavien tarpeiden välillä, ei ole hävinnyt minnekään. Yritysten on tuotettava hyvinvointia omistajilleen ja ansiotason puolestaan on oltava sellainen, että hyvän elämän reunaehdot täyttyvät.

Tosiasia kuitenkin on, etteivät toimialaa tai toimialoja koskevat epäkohdat korjaannu sivustakatsomalla, muiden yhteiskunnallisten toimijoiden, kuten kansanedustajien, valtioneuvoston tai työantajien omasta aloitteesta. Ammattikunnan eli meidän on otettava itse lusikka käteen ja kerrottava, missä epäkohdat palkkauksessa, kelpoisuusehdoissa tai joissakin muissa työsuhteen ehdoissa ovat. – Sitä ammatillinen edunvalvonta viime kädessä on.

*    *    *

Nuoriso- ja Liikunta-alan asiantuntijoiden suurin haaste työelämässä on valitettavasti edelleenkin se, ettei korkea-asteen tutkintoa tunnusteta automaattisesti kelpoisuutena vaativampiin ammatti-, asiantuntija- ja johtotehtäviin. Työnantajat saattavat kutsua sekä korkeakoulutetun että ammattikoulutetun rintarinnan työhaastatteluun ja valita haastattelun perusteella tehtävään mielestään sopivimman.

Liittomme perustettiin juuri tätä tarkoitusta varten, piirtämään viivaa virtaavan veden pintaan, korkeakoulutettujen ja ammattikoulutettujen työprofiilien välille. Osittain tässä on onnistuttukin, mikä luo myös uskoa tulevaisuuteen, sillä kunnan työehtosopimukseen on saatu nuoriso-, liikunta- ja vapaa-aikapalveluiden vaativammille työtehtäville oma palkkaryhmänsä. Tätäkään ei aikaisemmin ollut. Samalla neuvottelukierroksella tavoittelimme myös opisto- tai korkeakoulututkintoa kelpoisuusehdoksi vaativampiin työtehtäviin. Valitettavasti - pitkälti muiden liittojen vaikuttamisen johdosta, tuo kelpoisuusehto neuvottelukierroksella vesitettiin.

Epäreilua, voisi todeta. Tilanne, asia, tai syytös, joka saa itseni suuttumaan, oli sitten kysymys edunvalvonnasta tai mistä tahansa elämäntilanteesta. Kukin liitto ajaa kuitenkin viime kädessä oman jäsenkuntansa etuja, mikä on hyväksyttävä tosiasiaksi. - Korkeakoulutetuilla ja ammattikoulutetuilla nuorisotyön ja liikunnan työntekijöillä on omat intressinsä ja sen vuoksi omat liittonsa.

*    *    *

Nuoli ei olisi ilman aktiivista opiskelijatoimintaa ja -jäsenhankintaa tässä tilanteessa, tiiviimmäksi ammatilliseksi yhteisöksi kasvun kynnyksellä. Näin ainakin itse haluan uskoa. Opiskelijajäsenemme ovat kasvaneet pikkuhiljaa työelämään, mikä on ollut hidas, mutta varma tie rakentaa ammatillista yhteisöä.  Liittomme tasaisen kasvun takana on se, että järjestöllemme on rakennettu tiivis, ammatillisten opiskelijajärjestöjemme muodostama verkosto alan oppilaitoksiin. Opiskelijajärjestöt ja opiskelijat vastaavat nyt opiskelijajäsenhankinnasta ja opiskelijatoiminnasta. Yhden sijaan on monta toimijaa. 

Nuolta ei myöskään olisi ilman niitä ensimmäisiä uskalikkoja Mikkelin ammattikorkeakoulusta Paukkulasta, jotka hyppäsivät liikkeelle laittamani junan kyytiin. Suuri osa näistä marraskuussa 2001 kirjatuista jäsenistä on yhä jäsenkirjoissamme, kiitos Teille siitä.

Tulemme varmasti muistamaan Teitä ensi vuoden aikana.

*    *    *

Ensi vuosi tulee kuitenkin olemaan työelämäjäsentemme vuosi. Tulemme järjestämään eri puolilla Suomea jäsentapaamisia rennolla ja vapaamuotoisella otteella, vapaamuotoisen keskustelun merkeissä, kuunnellen ja toiveita huomioiden. Toivomme niihin jäsentemme runsasta osanottoa, jotta saamme arvokkaita vinkkejä edunvalvontamme tueksi. - Jos siis saat kutsun, vastaathan siihen myöntävästi!

*    *    *

Ja se Nuoli-tietovisan oikea vastaus, se on 21.9.2001.