Uskon, että moni lasten kanssa kotona oleva vanhempi pystyy samaistumaan tunteeseen, että aivot sulavat ummehtuneen äidinmaidon hajuiseksi möykyksi eivätkä koskaan enää palaa ennalleen. Päivät kuluvat erittäin hitaasti samoja kieltolauseita ja lässytyksiä toistellen. Voi mennä vuosilta tuntuvia aikoja ilman yhtäkään järkevää keskustelua, joka ei jollain tapaa liittyisi lapsiin. Pikkuhiljaa takaraivoon hiipii pelko, että pystyykö enää ikinä sopeutumaan työelämään. Viiden tunnin yöunien jälkeen pitäisi saada lapset päiväkotiin aikataulutetusti, kun on tottunut, että aamut alkaa joka päivä eri aikaan, eikä homma ole hallussa vielä puolenpäivään mennessäkään.
Olen ammatiltani järjestöpuolen yhteisöpedagogi ja valmistumisen jälkeen en ehtinyt vielä oman alan töihin ja lapsia tulikin kaksi peräjälkeen. Tein satunnaisia vuoroja vanhassa työssäni neljän kuukauden ajan vanhempainvapaiden välissä. Aivojen sulamisaste siis tuplaantui hujauksessa. Aloinkin miettiä miten voisin pitää kiinni kaikista oppimistani asioista vanhempainvapaan aikana ja olla sen jälkeen valmis palaamaan töihin. Mahdollisesti jopa tietää enemmän kuin ennen tätä äitiyden hulabaloota.
Järjestötaustani vuoksi päätin etsiä mielenkiintoisia järjestöjä, joiden toiminnassa olla mukana ja verkostoitua samalla alan ihmisten kanssa. Ensimmäinen järjestö, jonka toiminnasta kiinnostuin, oli Mothers in Business ry. Otin heihin yhteyttä ja halusin lähteä aktiiviseksi toimijaksi mukaan. Olin mukana järjestämässä muutamaa tapahtumaa, mutta enemmän kuitenkin osallistuin muiden järjestämille todella hyville koulutuksille, joita järjestöllä on paljon ympäri Suomea.
Toinen järjestö on oma ammattijärjestöni, jonka syyskokoukseen päädyin viime syksynä, koska halusin vaikuttaa toimintaan. Minut valittiin Nuolen hallitukseen ja huomasin hallitustyöskentelyn omimmaksi tavaksi olla mukana järjestötoiminnassa. Olen tavannut paljon uusia fiksuja ihmisiä, joilta toivon oppivani paljon tulevien vuosien aikana. Olen myös opetellut käyttämään uusia alustoja, ja koronan vuoksi myös etäkokoukset ovat tulleet tutuksi. Korona-aika on myös monipuolistanut webinaarien tarjontaa ja erilaisten koulutusten katselu Netflixin sijaan voisi olla yksi ratkaisu ammatillisen jälkeen jäämisen pelkoon.
Olen pohtinut osallistuvani avoimen yliopiston kursseille, mutta kaikki itseäni kiinnostavat kurssit ovat olleet todella kalliita. Olen myös huomannut, että yliopiston ja ammattikorkeakoulujen avoimien kurssien hinnoissa on todella suuri ero. Yliopistojen kurssihinnat huitelevat pilvissä, vaikka kuulopuheiden perusteella kurssien sisällöissä ei ole kovinkaan suurta eroa. Jää siis nähtäväksi tuleeko vastaan sopivan hintaisia ja kiinnostavia kursseja.
Kaikesta aktiivisuudesta on varmasti apua tulevaisuudessa, kun uskaltaudun taas laittamaan itseni likoon työnhakumarkkinoilla. Kuitenkin olisi tärkeää myös vain nauttia tästä aikatauluttomuudesta ja vapaudesta olla lasten kanssa kotona näin pitkään. On ristiriitaista olla todella motivoitunut luomaan uraa ja toisaalta halu nautiskella vauva-arjen aikatauluttomuudesta. Koenkin todella tärkeäksi sen, että jos kulutan arvokasta aikaani vanhempainvapaalla, että se tekeminen olisi mielenkiintoista ja hyödyksi jatkoa ajatellen. Tiedän olevani todella etuoikeutettu vanhempi, koska monissa maissa vanhemmat joutuvat palaamaan töihin kolmen kuukauden jälkeen tai jopa aiemmin. Lähdenkin siis tästä nauttimaan etuoikeudestani siivota jo päivän toisen särkyneen lasin ja palauttamaan itseni takaisin sinappikakan hajuiseen vauvakuplaan.
Katariina Varjonen
Nuolen jäsenhankintavastaava