Nuoli bloggaa: Korkeakoulut liikkumaan

23.5.19
Jannaliina Jussinniemi
#
"Viime vuosien aikana liikkumattomuus ja sen seuraukset ovat herättäneet pohtimaan ratkaisuja liikunnallisemman ja terveemmän tulevaisuuden puolesta. Opiskelijana ja tulevana liikunnan alan ammattilaisena haluan nostaa esiin liikunnan ja terveyden edistämisen tarpeen korkeakouluissa", kirjoittaa Lapin ammattikorkeakoulussa liikunnan ammattikorkeakoulututkintoon opiskeleva Jannaliina Jussinniemi blogissaan.

Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön vuonna 2016 toteuttamaan valtakunnalliseen Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimukseen vastanneista noin 40 prosenttia harrasti kuntoliikuntaa vain kerran viikossa tai vähemmän, mikä on suositusten mukaisesti aivan liian vähän. Hyötyliikuntaa opiskelijoista harrasti vain noin puolet.

Korkeakoulut tarjoavat opiskelijoilleen liikuntapasseja, liikuntapaikkoja ja -vuoroja, -kursseja sekä -tapahtumia. Useilla korkeakouluopiskelijoilla on siis hyvät mahdollisuudet harrastaa korkeakoululiikuntaa monipuolisesti ja edullisesti. Liikuntaa harrastavia opiskelijoita edut varmasti houkuttelevat, mutta millä keinoin liikunta saadaan osaksi liikkumattomien arkea ja liikunnallisempi toimintakulttuuri juurrutettua koko yhteisöön?

Esimerkiksi yhden luokkatilan muuttaminen kuntosaliksi ja suihkutilojen lisääminen kampusten yhteyteen toisi liikunnan mahdolliseksi keskelle koulupäivää. Päivän liikunta-annoksen voisi nauttia hyppytunnilla eikä vähäisen liikunnan syyksi voisi laittaa kuntosalin huonoa sijaintia. Istumisen vähentämiseksi liikunta on syytä tuoda myös osaksi oppituntia esimerkiksi toiminnallisten opetusmenetelmien, seisomatasojen tai taukoliikunnan muodossa. Useat työpaikat kannustavat työntekijöitään liikuntaan erilaisten palkintojen ja kannustimien avulla, joten voisiko korkeakouluissa porkkanoina toimia vaikkapa opintopisteet tai aterialiput?

Pelkästään se, että koulu tarjoaa liikuntamahdollisuuksia ei riitä liikunnallisen toimintakulttuurin luomiseen. Opiskelijoiden osallistaminen kehitystyöhön tuo esiin todelliset tarpeet sekä käytännölliset kehitysideat. Toimintakulttuurin kehittämisen taustalta tulee löytyä ennen kaikkea henkilöstön tuki ja esimerkki. Liikunnallisen toimintakulttuurin edistämisen tulisi näkyä asenteina, liikuntaan kannustamisena sekä liikunnasta ja liikkumattomuudesta puhumisena. Liikkumattomuuden yksilölliset sekä yhteiskunnalliset kustannukset tulisi tuoda esiin opiskelijoille koulutusalasta riippumatta.

Liikunnallisen toimintakulttuurin luomiseen käytetyt resurssit maksavat itsensä takaisin. Liikunta parantaa keskittymiskykyä ja tukee yhteisöllisyyttä ja arjen hallintaa, joka taas edistää opintojen etenemistä sekä kokonaisvaltaista terveyttä ja hyvinvointia. Liikunnallinen toimintakulttuuri korkeakoulussa luo hyvän pohjan liikunnallisten toimintakulttuurien jatkamiselle ja kehittämiselle työelämässä ja -yhteisöissä. Yhteiskunnan tasolla liikunnallisempi toimintakulttuuri vähentää liikkumattomuuden aiheuttamia vuosittaisia miljardien eurojen kustannuksia.

Viime vuonna julkaistu historian ensimmäinen valtion liikuntapoliittinen selonteko kehottaa tuleville vuosille toimenpiteeksi kattavaa kolmivuotista liikkuva koulu -hanketta korkeakouluihin. Toivottavasti päättäjät ja korkeakoulut itse huomaavat potentiaalinsa liikunnallisten toimintakulttuurien edistäjänä ja investoinnit menevät oikeaan osoitteeseen.