Olenko luuseri, kun urastani ei olekaan tullut sellainen, kuin toivoin? Tutkijan terveiset urien kaaosteoriasta ja tarinallisesta ura-ajattelusta

19.11.2020
Kaisa-Mari Jama
#
Nuolen hallitus myönsi vuonna 2018 apurahan väitöskirjatutkija Kaisa-Mari Jamalle (LitM). Jama on tutkinut muutaman vuoden ajan väitöskirjassaan liikunta-alalta valmistuneiden urapolkuja ja koulutuskokemuksia uratarinoiden avulla. Jama kirjoittaa blogissaan siitä, mitä tutkimukselle kuuluu tällä hetkellä.

Markus on liikunnanohjaaja (AMK), mutta koki jumittuneensa uinninvalvojaksi, eikä päässyt etenemään koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Hän päätti vaihtaa kokonaan alaa ja valmistuu pian hammasteknikoksi. Eläinlääkärin urasta haaveillut Heidi ei päässyt lukioon, ja päätyi kouluttautumaan peruskoulun jälkeen liikuntaneuvojaksi. Hän innostui liikunta-alasta tosissaan ja jatkoi ammattikorkeakoulun kautta lopulta yliopistoon asti. Hän työskentelee liikunnanopettajana ja nauttii työstään. Joonaskin pääsi opiskelemaan haaveilemaansa liikunnanopettajan ammattia, mutta valitsikin työn kuntosalilla saatuaan työtarjouksen vaimonsa kotipaikkakunnalta.


Liikunta-ala haastaa suoraviivaisesta urasta haaveilevan


Tutkinnon suorittaneiden näkökulmasta liikunta-alalla on monia rakenteellisia haasteita. Eritasoiset koulutukset sekoitetaan keskenään, eikä tutkintoa ja sen tuottamaa osaamista aina arvosteta. Liikunnanopettajia lukuun ottamatta koulutuksista ei valmistu selvästi tiettyyn ammattiin, joten selkeitä urapolkuja on harvoin tarjolla. Samoin osaaminen on enemmän laaja-alaista kuin spesifiä, joten sitä voi olla vaikea sanoittaa potentiaalista työnantajaa tyydyttävällä  tavalla. Iso osa tarjolla olevasta työstä on osa- ja määräaikaista. Vaikka onnistuisikin saamaan vakituisen kokoaikatyön, työajat ovat usein epämiellyttäviä, palkka ei päätä huimaa ja kuormitus on kova. Toisaalta liikunta-alalle vetävät työn hyvät puolet: Ohjaaminen, opettaminen ja valmentaminen on usein palkitsevaa. Töitä saa tehdä oman harrastuksen parissa, ja liikunnan ilon levittäminen, hyvinvoinnin tukeminen ja urheilun edistäminen voivat tuntua elämäntehtävältä.

 

Työelämä ja työn merkitys on muuttunut: Koulutus, työ ja ura eivät ole enää vain taloudellinen välttämättömyys, vaan myös identiteetin rakentamista, henkilökohtaista kasvua ja osa hyvinvointia. Lisäksi pitkät, vakaat työsuhteet ovat muuttuneet epätyypillisemmiksi. Siksi nykyaikainen uratutkimus ei enää näe uria vaihemalleina, jossa edettäisiin portaalta seuraavalle tasaisesti ylöspäin kivuten. Sen sijaan ura on yksilöllinen käsikirjoitus, jossa on monenlaisia vaiheita. Ajattele elämääsi lapsuudestasi nykypäivään asti. Millainen sinun urapolkusi on tähän mennessä ollut?


Urasi ei ole valintojesi ja osaamisesi summa


Peruskoulussa meidät saatiin kuvittelemaan, että kunhan vain saa itseä kiinnostavan opiskelupaikan, pääsee myös mukavaan työhön. Todellisuus on kuitenkin erilainen: oikean alan valinta ei välttämättä olekaan kovin helppoa, ja vaikka valmistuisikin unelma-alalleen, työllistyminen mielekkääseen työhön on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys.

 

Todellisuudessa työura ei nimittäin muotoudu vain kiinnostuksen, koulutuksen ja osaamisen perusteella, vaan siihen vaikuttavat monet muutkin asiat. Kumppanin löytyminen saattaa tarkoittaa paikkakunnan vaihtoa ja mieluisasta työpaikasta luopumista. Toisaalta ura voi saada aivan uuden suunnan, kun törmää rautakaupassa ala-asteen aikaiseen koulukaveriin, ja kuulumisia vaihtaessa kuuleekin kiinnostavasta projektista, johon lopulta työllistyy. Joku ehkä pysähtyy pohtimaan, missä olisikaan nyt, jos ei olisi saanut isän suhteiden avulla kuntosalin respasta sitä ihan ensimmäistä kesätyöpaikkaa, joka johti uraan liikunta-alalla?

 

Yksi 2000-luvun urateorioista on työurien kaaosteoria, joka ottaa huomioon sen, että uraan vaikuttavat monet muutkin asiat kuin yksilön rationaaliset valinnat. Toiset ihmiset, olosuhteet ja sattuma sekä yksilön oma muutos tekevät urista vaikeasti ennustettavia, mihin teorian nimikin viittaa. On siis viimeistään nyt aika hylätä käsitys siitä, että vika on vain itsessä, jos ura ei urkenekaan toivotusti. Tai toisinpäin: onnistunut uraohjus elää harhakäsityksessä, jos kuvittelee, että menestyminen on vain itsestä kiinni.


Vastoinkäymiset osana uratarinaa


Jos työnhaku ei tuota toivottavia tuloksia, voi iskeä epätoivo: menikö kouluttautumiseen käytetty aika sittenkin hukkaan? Luultavasti ei mennyt. Koulutus tuo osaamista, ja osaaja työllistyy todennäköisemmin. Ja vaikka päätyisit ihan kokonaan vaihtamaan alaakin, olet luultavasti saanut koulutuksesta paitsi monenlaisia taitoja, myös vaikkapa elämyksiä, sivistystä tai merkityksellisiä ihmissuhteita; siksi harva olisi valmis deletoimaan opinnot elämäntarinastaan, vaikka koulutusvalinta ei olisikaan osunut aivan nappiin. Tässä onkin avain vaikeiden kokemusten tarkasteluun: uran ymmärtäminen tarinana.

 

Tarinassa voi olla monenlaisia juonenkäänteitä, mutta harvoin se on pelkkää onnistumisten ilotulitusta. Tarinallinen ura-ajattelu mahdollistaa myös hankalien kokemusten tarkastelun oikeassa mittakaavassa. Fyysinen loukkaantuminen, ikävä työpaikka tai muu kielteiseksi koettu tapahtuma saakin uuden sävyn, kun sitä tarkastelee osana tarinaa. Millainen merkitys vastoinkäymisellä on koko tarinan mittakaavassa?

 

Otetaanpa muutama esimerkki: ”Urheiluvamma lopetti urheilu-uran ennenaikaisesti, mikä oli valtava pettymys. Mutta silloin oli pakko keksiä jotakin muuta, valittu valmennuskoulutus olikin upea kokemus ja oman urheiluosaaminen jakaminen tuntuu palkitsevalta.” ”Riitely maksamattomista palkoista oli raskasta, mutta kun sen seurauksena oli pakko vaihtaa työtehtäviä, löytyikin uralle aivan uusi suunta.” Usein ennakoimattomat tapahtumat siis johdattavat johonkin uuteen, joka voikin jälkeenpäin arvioitaessa osoittautua ihan hyväksi jutuksi. Näin tullaan siihen, että hankalat kokemukset eivät oikeastaan olekaan epäonnistumisia, vaan merkityksellisiä palasia omassa tarinassa. Epäonnistuminen ei ole kivaa, mutta se on välttämätöntä. Tulevaisuutta ei voi ennustaa eikä kukaan onnistu aina, mutta silti on uskallettava yrittää.


Miten helpottaa uratuskaa


Liikunta-alan rakenteellisten haasteiden korjaaminen on vaikeaa ja hidasta, mutta omaan ajatteluun voi vaikuttaa. Ensinnäkin omaan polkuun voi suhtautua hyväksyvästi. Kun tunnistaa, kuinka paljon esimerkiksi sattuma vaikuttaa uran muodostumiseen, voi huokaista helpotuksesta. Koulutus ei valitettavasti takaa unelmien työpaikkaa, mutta vika ei välttämättä olekaan omassa osaamisessa: ei kannata piiskata itseään siitä, ettei käynyt rautakaupassa juuri oikealla hetkellä. Toisekseen vaikeita kokemuksia voi jäsentää antamalla niille merkityksiä. Epäonnistumiset työuralla eivät oikeastaan olekaan epäonnistumisia, vaan niitä tarinasi palasia, jotka opettavat tai patistavat sinua tekemään päätöksiä kohti muutosta. Vaikka nyt harmittaa, myöhemmin juuri tämä koettelemus voi olla se, joka tuuppasi sinua kohti toivomaasi elämäntilannetta.


Kaisa-Mari Jama, LitM
kaisa-mari.p.jama@student.jyu.fi
Kirjoittaja tekee Jyväskylän yliopistossa väitöstutkimusta liikunta-alalta valmistuneiden uratarinoista ja
koulutuskokemuksista.

Nuoriso- ja Liikunta-alan asiantuntijat on tukenut tutkimuksen toteuttamista.


Luettavaa:

  • Del Corso, J. & Rehfuss, M. C. 2011. The role of narrative in career construction theory. Journal of Vocational Behavior 79 (2), 334–339.
  • Järvensivu, A. & Pulkki, J. 2019. Työura: yksilön valintoja vai monimutkaista kehkeytymistä. Janus: sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 27 (1), 38–54. Osoitteessa: https://journal.fi/janus/article/view/64170/40485
  • Pryor, R.G.L. & Bright, J.E.H. 2012. The value of failing in career development. International Journal for Educational and Vocational Guidance 12 (1), 67–79.