Pro gradu jalkapallon luovien yrittäjyysurheilijoiden identiteeteistä ja kulttuurisesta merkityksenannosta
Sain noin viikko takaperin yllättäviä uutisia. Nuoli ry oli myöntänyt minulle stipendin kiitettävän opintomenestyksen ja erinomaisen pro gradu -tutkielman johdosta. Otin tunnustuksen nöyränä vastaan. Totta kai tiedostin, että graduni oli saanut mainiot arvostelut ja itsekin saatan epäsuomalaisesti tuntea ylpeyttä kädenjäljestäni. Myös kurssiarvosanani ovat useimmiten painottuneet ylemmäs Iivo Niskasen kuuluisaksi tekemästä, sittemmin korkeakouluopiskelijoiden TikTokkeihinsa varastamasta ”ykkönen vai kakkonen” -lotosta. Joka tapauksessa suuret kiitokset!
En kuitenkaan koe olevani mikään superopiskelija. Ja valmistuvana (liikunta)sosiologina tiedän, että ihminen on myös ympäristönsä tuote. Oma ystäväverkostoni liikunnan yhteiskuntatieteilijöissä on fiksuja ja filmaattisia ihmisiä täynnä. Mikä tärkeintä, opintomenestys keskuudessamme kumpuaa tenttikirjojen lisäksi lounaspöydistä ja muista vastaavista, niin sanotuista epävirallisista yhteyksistä – myös virastoajan ulkopuolella. Kiitos kanssakeskustelijoille.
Toisaalta nyky-yhteiskunnalle liiankin ominainen suorittaminen ei myöskään ole ollut itselleni itseisarvo. Eipä kovin moni ystävistänikään ei ole kunnostautunut itseopiskelun tai opinnäytetyön kirjottamisen aikatauluttamisella almanakkaan. Saa ja pitää aikataulujakin tehdä, mutta varsinainen asioiden asia korkeakouluopinnoissa on luottaminen itseensä ja armon suominen opiskelijaminälleen.
Sitten graduuni, josta tämä blogikirjoitus oli kaiketi tarkoitus tehdä.
Selvitin laadullisessa tutkimuksessani jalkapallon luovien yrittäjyysurheilijoiden identiteettejä ja heidän toiminnalleen antamaa kulttuurista merkityksenantoa. Luovalla yrittäjyysurheilulla tarkoitetaan audiovisuaalisen ja mediavälitteisen urheilullisen sisällön tekemistä ja jakamista lajialakulttuureille tai laajemmille yleisöille kulttuuri- ja urheiluteollisuuden välimaastossa.
Halusin tiedustella haastateltaviltani, mikä heidät on ajanut tälle urheilun ja etenkin jalkapallon kontekstissa poikkeukselliselle polulle ja mitä he sieltä haluavat löytää. Mistä nämä puoliurheilijat saavat palkintonsa, kun sekunnit, maalit, pisteet ja mitalit unohdetaan? Pohdin myös sitä, miten tämä kaikki heijastelee niin kunnianhimoisten yrittäjäluonteiden kuin ’tavallistenkin’ nuorten uramahdollisuuksia jälkimodernissa yhteiskunnassa.
Tulosteni mukaan luovien yrittäjyysurheilijoiden motiivit ja identiteetit ovat linjassa jo tehtyihin teoretisointeihin ja määritelmiin luovasta yrittäjyydestä, luovien alojen työekosysteemistä ja elämäntapaurheilun moraaliperustasta. Tuloksia kuvaamaan nimesin kolme toistaan läpileikkaavaa teemaa: Motiivit ja yksilöllinen identiteetti: Erottujia ja yrittäjiä, (Laji)kulttuurinen merkityksenanto: Urheilun ja taiteen vuoropuhelu, sekä Luovan yrittäjyysurheilun työekosysteemi: Kauneus katsojan silmissä. Seuraavaksi avaan hieman näitä teemoja.
Haastateltavieni identiteetit rakentuivat omien polkujen kulkemisen, riskinottokyvyn sekä kunnianhimoisen omien unelmien tavoittelun varaan. Urheilun ja taiteen vuoropuhelu ilmeni parhaiten freestylejalkapallon lajikulttuurissa, johon haastateltavat olivat kaikki enemmän tai vähemmän kiinnittyneet. Heidän työekosysteeminsä rakentui tämän kiinnittymisen vahvuuden perusteella joko freestylejalkapallon lajialakulttuurin sisäisen arvostuksen keräämisen, tai suurten yleisöjen ja kaupallisen kiinnostuksen herättämisen varaan. Kaikki olivat yhtä mieltä urheilullisista motiiveistaan ja tietystä yrittäjähenkisyydestään.
Koen, että onnistuin kirkastamaan gradussani sitä kirjavaa todellisuutta ja tavoitteellisuutta, mikä liikunnan ja urheilun harrastamiseen ja tekemiseen sekä ylipäätään nuorten aikuisten tulevaisuuden hahmottamiseen tänä päivänä liittyy. Nuoriso- ja liikunta-alojen asiantuntijoille on elintärkeää ymmärtää, että jälkimodernissa yhteiskunnassa – urheilun kontekstissa tai sen ulkopuolella – uraa voi luoda luovasti ja rohkeasti, vanhan maailman ajatusmallit hyläten.
Luovan yrittäjyysurheilun toimintalogiikka sopii vaikeasti perinteisen kilpaurheilun eetokseen. En sano, että perinteinen urheilu olisi menossa pois muodista, mutta tutkijan tulee olla tutkimuskohdettaan kohtaan rehellinen: alakulttuurinen viestintä urheilussa luo uudenlaisia asenteita liikkumista kohtaan ja saattaa hyvinkin vastata paremmin z-sukupolven tarpeisiin paremmin kuin räkäposkinen ja raaka huippu-urheilu.
Silti urheilun ja urheilemisen pitäminen kiinnostavana tulevienkin sukupolvien silmissä on jo kansanterveydellinenkin teko. Tähän taas auttanee parhaalla mahdollisella tavalla suomalaisten esikuvien urheilumenestys. Huuhkajien pääsy jalkapallon EM-kisoihin on itseänikin paljon vanhempien ’sukupolvien unelma’, mutta samalla myös nuorempien sukupolvien unelmoinnin mahdollistaja. Joka tapauksessa tärkeintä lienee, että nuori kunnianhimoinen harrastaja rakastaa sitä, minkä ympärille pyrkii uransa luomaan.
Nuolen strategian ytimessä on sellaisten korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden tukeminen, jotka tuntevat suomalaisen hyvinvoinnin lisäämiseen vaikuttavat ilmiöt ja juuret. Järjestö myös pyrkii nostamaan nuorison ja liikunnan ammattialojen profiilia. Luulen, että oman graduni anti tälle arvokkaalle työlle piilee niiden uudenlaisten mahdollisuuksien kuvaamisessa, joista y- ja z-sukupolvet etsivät, löytävät ja muokkaavat työuriaan.
Niin luovien alojen taiteilijat, urheilun arvokisoihin tähtäävät nuoret kuin omaksi ilokseenkin liikkuvat ja kameroillaan temppujaan kuvaavat ansaitsevat varsinkin nykyisen koronakurimuksen aikana entistä enemmän arvostusta ja tienviittoja. Olkoonkin, että jotkut heistä haluavat määrittää suuntansa itse. On tärkeää tavoittaa ja sanoittaa ne merkityssisällöt, joita (nuoret) ihmiset liikunnasta ja urheilusta nykyisellään tavoittelevat.
Nuoli tarjoaa liikuntaan, järjestö- ja nuorisotyöhön liittyvien pro gradu ja opinnäytetöiden tekijöille, joiden tutkielmiat tai lopputyöt arvioidaan ansioituneiksi ja ammatillisesti kiinnostaviksi, blogi-kirjoituksen julkaisumahdollisuutta.