Pro gradu: Vuorovaikutussuhteet keskiössä nuorten kotona kokemassa turvallisuudessa
Sain mahdollisuuden kirjoittaa Nuolen blogiin tekstin pro gradu -tutkielmani pohjalta. Tutkin nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen maisteriopintoihin kuuluvassa pro gradu -tutkielmassani kvantitatiivisin menetelmin nuorten kotona kokemaa turvallisuutta ja sen yhteyksiä heidän hyvinvointiinsa. Käytin tutkielmassa valmista aineistoa, joka on kerätty vuonna 2016 yläkouluikäisiltä nuorilta. Tarkastelin tutkielmassa kotiin ja perheeseen liittyviä tekijöitä, jotka ovat yhteydessä nuorten kotona kokemaan turvattomuuteen, sekä kotona koetun turvallisuuden ja turvattomuuden yhteyksiä nuorten hyvinvoinnin eri alueisiin, kuten sosiaalisiin suhteisiin, nukkumiseen sekä koettuun virkeyteen.
Tutkielman tulosten mukaan nuorten kotona kokemaan turvattomuuteen oli voimakkaimmin yhteydessä läheisten ja luotettavien aikuisten vähyys tai puuttuminen kokonaan. Myös kotona koettu fyysinen sekä sanallinen kiusaaminen, sekä yhteisen tekemisen, kuten myös perheen yhteisten ruokailuhetkien vähäisyys olivat turvattomuuteen yhteydessä olevia tekijöitä. Nämä tulokset ilmentävät erityisesti perheen vuorovaikutussuhteiden merkitystä nuorten kotona kokemassa turvallisuudessa ja turvattomuudessa.
Tulosten mukaan kotona turvattomaksi olonsa kokevilla nuorilla esiintyi myös erilaisia hyvinvoinnin haasteita, kuten yksinäisyyttä ja kiusaamiskokemuksia, huomattavasti enemmän kuin kotona olonsa turvalliseksi kokevilla nuorilla. Perhe näyttäytyy siis erittäin merkityksellisenä ympäristönä nuorten hyvinvoinnin rakentumisessa. Perheiden hyvinvoinnin tukemisen onkin todettu olevan keskeinen tekijä lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa (Ristikari ym. 2018).
Pohtiessani näkökulmaa tähän blogitekstiin, nousivat mieleeni erityisesti vuorovaikutukseen ja luotettaviin, turvallisiin aikuiskontakteihin liittyvät kysymykset. Vaikka perhe on lasten ja nuorten keskeisin kasvuympäristö (esim. Jokinen ym. 2013), on tärkeää tarkastella myös kodin ja perheen ulkopuolisten vuorovaikutussuhteiden ja etenkin aikuiskontaktien osuutta lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisessa. Millainen merkitys kodin ulkopuolisilla, turvallisilla aikuisilla voi lapselle ja nuorelle olla, etenkin silloin, kun kodin ja perheen oma tilanne horjuttaa lapsen tai nuoren turvallisuuden kokemusta? Näissä tilanteissa esimerkiksi nuorisotyön tai urheiluseuratoiminnan aikuisten rooli lapsen ja nuoren elämässä voi olla erityisen tärkeä. Nuorisotyö tai urheiluseuratoiminta voi muun muassa mahdollistaa kohtaamisia, joissa lapsi tai nuori tulee nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi.
Erityisesti pro gradu -tutkielmani tuloksissa huolta herättivät ne nuoret, jotka kokivat kotona olonsa turvattomaksi ja joilla ei ollut lähipiirissä juurikaan luotettavia aikuisia. Kotona turvattomaksi olonsa kokevilla nuorilla oli myös huomattavasti enemmän yksinäisyyden kokemuksia, vähemmän ystävyyssuhteita sekä enemmän kiusaamiskokemuksia verrattuna kotona olonsa turvalliseksi kokeviin nuoriin. Nämä tulokset saavat erityisesti pohtimaan sitä, mikä merkitys lasten ja nuorten hyvinvoinnissa on perheiden tukemisella, mutta toisaalta myös vapaa-ajan toiminnoilla, joissa lapset ja nuoret saavat toimia sekä vertaissuhteissa että turvallisten aikuisten parissa. Perheen ensisijaisuutta lapsen ja nuoren kasvuympäristönä ei voida sivuuttaa ja on erittäin tärkeää, että perheet saavat yhteiskunnalta oikeanlaista ja oikea-aikaista tukea. Tämän rinnalla merkityksellisiä ovat myös muut lasten ja nuorten hyvinvointia, osallisuutta ja kuulumisen kokemuksia edistävät ja tukevat toiminnat ja palvelut, joissa erityisesti turvalliset vuorovaikutussuhteet ja aikuiskontaktit ovat keskiössä.
Sanni Saarela, YTM (nuorisotyö ja nuorisotutkimus), sosionomi (YAMK)
Lähteet:
Jokinen, Kimmo & Malinen, Kaisa & Pirskanen, Henna & Moilanen, Sanna & Rautakorpi, Sonja & Harju-Veijola, Minna & Notko, Marianne & Kuronen, Marjo (2013) Lapset kertovat perheestä - mitä kuulemme? Teoksessa Jukka Reivinen & Leena Vähäkylä (toim.) Ketä kiinnostaa? Lasten ja nuorten hyvinvointi ja syrjäytyminen. Gaudeamus. 175–197.
Ristikari, Tiina & Keski-Säntti, Markus & Sutela, Elina & Haapakorva, Pasi & Kiilakoski, Tomi & Pekkarinen, Elina & Kääriälä, Antti & Aaltonen, Mikko & Huotari, Tiina & Merikukka, Marko & Salo, Jarmo & Juutinen, Aapo, Pesonen-Smith, Anna & Gissler, Mika. (2018) Suomi lasten kasvuympäristönä. Kahdeksantoista vuoden seuranta vuonna 1997 syntyneistä. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 210.
Alkuperäisjulkaisu
Saarela, S. (2022). Turvassa kotona? Nuorten kotona kokeman turvallisuuden yhteys heidän hyvinvointiinsa. Pro gradu -tutkielma. https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202210137599
aaa