Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista määrätään laissa (272/2005). Laki määrittelee hyvinkin tarkkaan kelpoisuusvaatimukset sosiaalihuollon keskeisille ammattinimikkeille, joita ovat sosiaalityöntekijä, sosiaaliasiamies, sosiaaliohjaaja, lastenvalvoja, lastentarhanopettaja ja lähihoitaja. Työnantaja voi valita esim. sosiaaliohjaajan tehtävään ainoastaan sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneen henkilön. Lisäksi laissa määritellään johtotehtävissä toimivien ja erityistyöntekijöiden kelpoisuudet. Lakisääteisistä kelpoisuusvaatimuksista työnantaja voi poiketa ainoastaan tiukentamalla vakanssin kelpoisuusvaatimuksia.
Laissa ei kuitenkaan määrätä ammattinimikekohtaisia kelpoisuusvaatimuksia kaikkiin sosiaalihuollon tehtäviin. Niihin tehtäviin, joita ei edellä ole mainittu, riittää tehtävään soveltuva koulutus. Tehtävään soveltuvan koulutuksen määrittelee puolestaan työnantaja. Toisin sanottuna: mikäli työnantaja haluaa palkata lastenkotiin yhteisöpedagogin esim. ohjaajan tai nuoriso-ohjaajan ammattinimikkeillä sosiaaliohjaajan ammattinimikkeen sijaan, on tämä nykyisen lainsäädännön perusteella täysin mahdollista.
Kuntaliiton yleiskirjeessä 12/80/2005 viitataan juuri tällaiseen tapaukseen:
”Sosiaalihuollossa tarvitaan myös muita kuin sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita. Esimerkiksi lastensuojelun tehtäviin, joissa painottuu nuorisoalan koulutuksen tuottama osaaminen, soveltuvia koulutuksia voivat olla esim. humanistisen alan ammattikorkeakoulututkinto tai liikunnan ammattikorkeakoulututkinto”.
Yhteisöpedagogit ovat siis päteviä lastensuojelun tehtäviin avo- ja laitoshuollossa, kunhan työsuhteessa ei käytetä laissa määriteltyjä keskeisiä ammattinimikkeitä. Toinen asia on kuitenkin se, miten hyvin työnantajat tuntevat lainsäädännön ja sen antamat mahdollisuudet. Vaikuttaa siltä, että usein yhteisöpedagogeja palkataan määräaikaisiin työsuhteisiin sen virheellisen käsityksen perusteella, ettei laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön pätevyydestä (272/2005) antaisi tähän muita vaihtoehtoja.
Ammattiliitomme pohtii parhaillaan jatkotoimenpiteinä muun muassa sitä, onko mahdollista vaikuttaa edellä mainitun lain kirjauksiin sen määrittelemiseksi, millaisiin lastensuojelun tehtäviin yhteisöpedagogikoulutus antaa pätevyyden. Toisaalta on tunnustettava myös se tosiasia, että lakia vuonna 2005 uudistettaessa haluttiin siihen tuoda väljyyttä ammattinimikkeiden käytön osalta ja päästä eroon hyvinkin yksityiskohtaisista kelpoisuusvaatimuksista.
Toinen harkittava vaihtoehto jatkotoimenpiteiden kannalta onkin se, että ammattiliittomme pyrkii parantamaan yhteisöpedagogien työllistymismahdollisuuksia esim. työnantajille suunnatun tiedotuskampanjan avulla, joka toteutettaisiin yhteistyössä keskusliittomme Akavan Erityisalat ry:n sekä mahdollisten muiden järjestöjen kanssa.
Liitteet
- Kuntaliiton yleiskirje 12-80-2005.pdf
(4.0 MB) Kuntaliiton yleiskirje 12/80/2005