Nuoriso- ja Liikunta-alan asiantuntijoiden stipendin sai Humanistisen ammattikorkeakoulun Jyväskylän kampukselta yhteisöpedagogi (AMK) Maija Heikkilä. Kuva: Valtteri Puustinen, Jelmu ry:n tuottaja.
Toukokuisena työtorstaina Humakin Jyväskylän lehtorit pitävät Teams-kokousta. Aiheena opinnäytetyöt ja mahdolliset stipendit. Maarit-ope laittaa viestiä Nuoriso- ja Liikunta-alan asiantuntijoiden puheenjohtaja Katariina Varjoselle ja toiminnanjohtaja Petteri Piiraiselle. Käytäntö on toiminut vuosia ja toiminta Nuolen suunnalta ripeää. Valmistuvien juhlassa julkaistaan Nuolen stipendinsaajaksi Maija Heikkilä.
Perusteluina: olet tehnyt Turun kaupungin ylläpitämälle kulttuurisen nuorisotyön yksikölle Turku Rock Academylle hyvän työelämälähtöisen opinnäytetyösi: ”Meitä kannustetaan tekemään musiikista ura”, jossa tallennat nuorten kokemuksia ja kehität nuorten osallistamista ja dialogisen palautteenannon kulttuuria. Lisäksi olet opintojesi aikana ollut aktiivinen järjestötoimija ja vapaaehtoinen Jyväskylän Elävän Musiikin Yhdistys Jelmu ry:ssä, vahvistaen näin kulttuurisen nuorisotyön, musiikin ja järjestötyön merkitystä nuorisotyössä.
Mitkä fiilikset kun sait tietää stipendistä?
”Tosi yllättyneet! Olin saanut hops-keskusteluissa ja työelämäseminaareissa lehtoreilta kannustavaa palautetta mun työelämävalmiuksien kehittymisestä, mutta stipendi tehdystä työstä tuli täysin yllätyksenä. En muistaakseni ole ennen saanut stipendiä, lukiossa joskus jonkun stipendinkaltaisen todistuksen englanninkielen puhekurssin onnistumisista. Tosi iloinen ja otettu fiilis tuli tästä muistamisesta, sillä kaikki kulttuuriharrastukset ja vapaaehtoistyö on mulle tärkeä ja rakas asia, ja on tosi erityistä saada tällainen huomionosoitus juuri näistä asioista”, kiittelee Heikkilä.
Kaikenlaista keikkatyötä festareilla
Heikkilä tekee tapahtuma-alan keikkahommia satunnaisesti. Tietysti juuri valmistuvien juhlapäivänä oli työkeikka ja osallistuminen Jyväskylän kampuksen juhliin ei onnistunut. Juhlassa oli reilu puolensataa osallistujaa ja kun ope Maarit luki Nuolen stipendin ja kertoi, että valitettavasti Maija Heikkilä ei päässyt hakemaan kun oli työmatka, aiheutti iloiset taputukset. Kaikkea työtä osataan arvostaa. ”En ole missään säännöllisessä työsuhteessa vaan teen keikkatöitä ja vapaaehtoishommia. Kesällä on luvassa tapahtuma-alueen raksaa ja purkua, festarianniskelua, fanituotemyyntiä ja järjestyksenvalvontaa”, kertoo Jyväskylän Elävän Musiikin Yhdistyksen Jelmun aktiivi. Hän oli myös vapaaehtoisena Yläkaupungin Yö -festivaalilla ja yhdessä muiden Jelmu ry:n vapaaehtoisten kanssa mahdollistamassa Vilma Jään keikkaa ylioppilastalo Ilokivessä. ”Saimme taas tosi paljon positiivista palautetta asiakkailta ja erityisesti kiitosta Lutakolle sekä jelmulaisille, että jaksamme painaa pitkää päivää vapaaehtoisina. Oli myös siistiä päästä järjestämään iltaa nimenomaan Ilokiveen, kun kyseessä on niin tärkeä kulttuuritila Jyväskylässä. Ilokivi omaa pitkän ja rikkaan historian. Harmi, että sekin koki Mäkitorppa-kohtalon, mutta toivottavasti vielä joskus saadaan Ilokivi nimenomaan kulttuuritilaksi, eikä vaan sitsipaikaksi! Jyväskyläläiset rakastaa musiikkia ja Jyväskylän keikkapaikat pitää turvata, jotta tarjonta pysyy monipuolisena”, kiteyttää Heikkilä.
Mitkä haaveet tulevaisuuden suhteen?
”Yritän elää hetkessä enkä asettaa liian suuria tavoitteita tulevaisuuden suhteen. Omalla kohdalla haaveilen hyvistä keikoista ja hauskoista illoista ystävien kanssa. Haaveilen terveydestä sekä mahdollisuuksista nähdä ja kokea uusia asioita. Oikeudenmukaisesta ja huolettomasta tulevaisuudesta ja eläinten oikeuksien paranemisesta. Tällaisia asioita sisältyy siihen tulevaisuuteen josta haaveilen, mutta näiden asioiden saavuttaminen yhteiskunnallisella tasolla vaikuttaa usein mahdottomalta. Pienemmällä skaalalla pyrin luomaan tällaista tulevaisuutta lähipiirissäni”, kertoo uunituore yhteisöpedagogi (AMK) Maija Heikkilä.
Empatiaa ja ymmärrystä keskustelukulttuuriin
”Yhteisöpedagogina tulevaisuudelta toivon, että oltaisiin empaattisempia meidän nuoria kohtaan. Aiemmat sukupolvet ei tuu koskaan ymmärtämään sitä, miten vaikeaa on kasvaa tässä maailmassa, joka meillä tällä hetkellä on. Oli kyseessä sitten kaikkialta tulevat paineet suoriutumisen ja ulkonäön puolesta, anonyymi nettikiusaaminen tai digitaalinen jalanjälki. On helppoa osoittaa sormea ja käskeä pärjäämään näiden asioiden kanssa, kun ne ei olleet millään tavalla osa omaa herkän kasvun vaihetta. Taloudellinen tilanne on suurelle osalle nuorista äärimmäisen lohduton ja töitä on käytännössä mahdotonta saada. Opiskelijoilta viedään tuet ja työt ja sitten syytetään nuoria laiskuudesta ja välinpitämättömyydestä. Tällä tavalla kasvatetaan epäluottamusta ja pahoinvoivia nuoria, pahaa tulevaisuutta. Toivon että asiat olisivat toisin, ja että näin suorituskeskeisessä yhteiskunnassa olisi tilaa kannustaa nuoria tekemään myös itselleen mieluisia asioita ja rentoutua niiden parissa jatkuvan suorittamisen sijaan. Ei oltaisi aina kyselemässä töistä ja koulusta, vaan myös nuorille tärkeistä harrastuksista ja kivoista vapaa-ajan jutuista, niistä asioista joista he haaveilevat”, toivoo Heikkilä vuoropuhelusta eri-ikäisten kesken.
Heikkilän opinnäytetyön voit lukea täältä: https://www.theseus.fi/handle/10024/921527
Lisää infoa Heikkilän vapaaehtoistyöpaikasta: https://www.jelmu.fi/ sekä monitaidefestivaali Yläkaupungin Yöstä: https://www.ylakaupunginyo.fi/
Teksti: Maarit Honkonen-Seppälä, Humakin lehtori Jyväskylästä, joka toimii nuorisojärjestöjen tiedollajohtamisen palvelun Järjestimen viestijänä.
