Nuorisotyön asiantuntijuudelle olisi valtavan suuri tilaus juuri nyt. Nuorten tulevaisuususkon romahtamisesta puhuttiin isoin otsikoin koko kevään ajan aina maaliskuusta lähtien, kun uusin Nuorisobarometri julkaistiin. Toisaalta yleinen huoli- ja ongelmakeskeinen puhe on alkanut nousta yhä enenevissä määrin esiin nuoriin liittyvissä keskusteluissa ja toimenpiteissä.
Ilmiö on jo aiemmin tunnistettu nuorisotutkimuksessa ilmiötasolla – mitä kovemmat arvot dominoivat yhteiskunnassa, sen vahvemmin nuoriin kohdistuva kontrolli ja pakkokeinot tulevat esiin ja muuttuvat myös suositummiksi. Myös Suomessa on esitetty näkemyksiä mm. nuorten rangaistuksien koventamisesta ja rangaistavuuden ikärajojen alentamisesta ja toisaalta some- ja älypuhelinkieltoja koskevissa keskustelut kytkeytyvät kontrolloiviin ja autoritäärisiin tapoihin puhua nuorista. Esitetyt ratkaisut ovat usein yksioikoisia ja rangaistuslähtöisiä.
Juuri tällaisissa asioissa nuorisotyön asiantuntijatiedolla on valtavasti annettavaa. Asiantuntijoiden tarjoamat näkemykset nuorilähtöisten lähestymiskulmien edistämisestä sekä nuoruuden erityispiirteiden ymmärtämisestä antavat huomattavasti hedelmällisemmät lähtökohdat myös nuorten ongelmien ratkaisemiseen. Kun nuorisotyön ja -tutkimuksen äärellä ollaan aidosti kiinnostuneita nuorten esittämistä näkemyksistä ja ratkaisuehdotuksista sekä otetaan heidät mukaan keskusteluun tasavertaisina keskustelukumppaneina, on paljon todennäköisempää, että ratkaisut ovat nuorten kannalta kestäviä ja laadukkaita. Aikuiskeskeisessä yhteiskunnassa nuoret jäävät usein toiminnan kohteiksi ja sivustakatsojiksi, joilta kyllä saatetaan kysyä mielipiteitä, mutta mielipiteiden vaikuttavuus jää useimmiten ohueksi. Nuoret myös näkevät ja tunnistavat tämän, sillä he tuovat esiin kysely toisensa perään, että he eivät koe tulevansa kuulluksi eivätkä kuunnelluiksi yhteiskunnassa (ks. esimerkiksi Nuorisobarometri 2025). Tällaiset tuntemukset todennäköisesti vahvistuvat mitä marginaalisemmassa tai yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa nuori on.
Jotta nuorisotyön asiantuntijoilla olisi riittävän suuret mahdollisuudet osallistua nuorten hyvinvoinnista käytävään keskusteluun ja myös vaikuttaa esimerkiksi nuorisopoliittisiin keskusteluihin, asiantuntijuudelle täytyy kuitenkin suorastaan raivata tilaa. Tällä hetkellä nuorisotyön (eikä toisaalta edes nuorisotutkimuksen) asiantuntijuutta ei tunnisteta riittävällä tavalla ja useimmiten nuorista puhuvat oikeastaan kaikki muut ammattiryhmät paitsi me, joiden asiantuntijuus keskittyy nimenomaan nuoriin ja nuoruuden kysymyksiin. Itse valmistuin vuonna 2021 yhteiskuntatieteiden maisteriksi nuorisotyön ja -tutkimuksen maisteriohjelmasta ja malttamattomana odotin työelämään pääsyä, jotta voisin käyttää laaja-alaisia tietojani ja taitojani yhteiskunnan hyväksi. Vastassa kuitenkin odotti odottamaton seinämä, jossa jouduin toteamaan olevani yliopistotaustaisena kummajainen omalla alallani. Toisaalta olisi kaivattu pidempää ruohonjuuritason työkokemusta nuorten parista, mutta useissa työtehtävissä tutkintoni erityisasiantuntemuksen alaa ei edes tunnistettu omana selkeänä kokonaisuutenaan.
Kokemukseni eivät ole luettavissa pelkäksi yksittäistapaukseksi. Muiden asiantuntijoiden ja nuorisotyön alaa hyvin tuntevien henkilöiden kanssa keskusteltuani olen tullut lopputulokseen, että työllistymisen ongelmat nuorisotyön asiantuntijana ovat todellisia. Isoimpia syitä työllistymisen vaikeuksille on toisaalta nuorisotyön pieni rahoituksen määrä, mikä heijastuu avoinna olevien työpaikkojen määrään, mutta toisaalta myös se, että nuorisotyön kentältä puuttuu selkeästi erotettavissa oleva asiantuntijatehtävien taso. Asiantuntijatehtäviä tehdään moninaisilla taustoilla lukuisilla tutkinnoilla ja nuorisotyön erityisasiantuntemusta häivytetään puhumalla laveasti ’nuorisoalasta’, jonka ydintehtävät jätetään ehkä tarkoituksellakin nimeämättä tarkemmin. Olen usein lukenut työpaikkailmoituksia, joissa nuorisotyön asiantuntijatehtäviin haetaan saatteella, että ”nuorisotyön tuntemus katsotaan eduksi” – ei siis edellytykseksi, vaan eduksi.
Suurimpia ongelmia asiantuntijatason edistämisen tiellä on se, että ajatus nuorisotyön professiosta ei ole levinnyt kovin laajalle alan sisäisten keskustelujen ulkopuolelle eikä näin ollen ajatusta nuorisotyön asiantuntijuudestakaan ole välttämättä helppoa muodostaa tai sanoittaa, jos alan lainalaisuuksia ei jo valmiiksi tunne. Kun nuorisotyön professio ei ole ajatuskehikkona tuttu, on vaikeampi myös vaatia raameja aiheesta käytävälle keskustelulle ja toisaalta alan kehittämisen toimenpiteille. Kun rahoitusta ei saada kasvatettua, kehittämistyö myös vesittyy ja muuttuu kehämäiseksi aina uudelleen aloitettavien hankkeiden takia. Toisaalta nuorisotyön kenttää hajottaa kolmeen erilaisia näkemyksiä ajavaan ammattiliittoon, joiden kaikkien jäsenistössä nuorisotyön ammattilaisia ja asiantuntijoita on. Yhteinen näkemys alan kehittämisestä uupuu ja järjestäytymisaste on heikko ja paikoin myös melko passiivinen.
Nuorisotyö on toki työn muotona melko nuori – työ on muotoutunut nykymuotoonsa 1990-luvulta lähtien ja alan ammattimaisuuteen on kiinnitetty huomiota vasta 2010- ja 2020-lukujen puolella. On siis selvää, että työkentän rakenteellisuus ei ole yhtä pitkälle kehittynyttä kuin monella muulla alalla. Nuorisotyön kenttä on myös tottunut siihen, että ala pyörii pienten rahallisten satsauksien varassa ja näistä pienistäkin rahoista on totuttu usein taistelemaan sekä toisaalta kehittämään luovia keinoja selviytyä yhä pienemmillä resursseilla. Karuimmin tämä näyttäytyy nuorisotiloilla, joiden kuukausittainen budjetti nuorten ruokailuun voi olla niin pieni, että sitä joudutaan täydentämään pullopanttirahoilla. Kuvitellapa, että esimerkiksi koulujen kerhotoiminnassa olisi vedetty budjetti näin tiukalle – lukisimme asiasta isoja lööppejä ja pitkällistä kansalaiskeskustelua – samaan aikaan, kun nuorisotyössä tällainen on luettavissa arkipäiväksi.
Voi siis sanoa, että nuorisotyön alan ja asiantuntijatyön raamien määritteleminen on monin puolin haastavaa, mutta tämä on nähdäkseni välttämätöntä, jotta nuorisotyötä työmuotona ja ammatillisena alana voidaan kehittää eteenpäin. Tämän vuoksi päädyin vuoden 2024 lopulla kutsumaan nuorisotyön ja -tutkimuksen maisteriohjelmasta valmistuneita alumneja yhteisiin matalan kynnyksen verkostointitapaamisiin, joista versoi lopulta yhteistyössä Nuoriso- ja Liikunta-alan asiantuntijat ry:n (Nuoli) kanssa nuorisotyön asiantuntijoiden toimikunta, jonka tehtävänä on edistää nuorisotyön asiantuntijuuden tunnettavuutta ja myös tehdä vaikuttamistyötä asiantuntijatason rakentamisen edistämiseksi. Toimikunta on vielä toistaiseksi pieni ja vaikuttamis- ja kehittämistyö tunnetusti hidasta, mutta tavoite mielessä on selkeä – nuorisotyölle on työmuotona viimein saatava tunnistettu arvo ja asema, jonka se toden teolla ansaitsee.
Riikka Pöntinen
Puheenjohtaja
Nuorisoalan asiantuntijat -toimikunta
